Sir John Carr (1772-1832) oli englantilainen asianajaja ja matkakirjailija. Devonshiren kaupungista kotoisin oleva Carr osallistui asianajajan pätevyyskokeeseen Middle Temple -instituutiossa, mutta terveyssyistä alkoi sittemmin matkustella. Hänen matkoistaan ympäri Eurooppaa kertovat kirjoitukset olivat suosittuja kepeän tyylinsä vuoksi.

Ranskan poliittisesta tilanteesta johtuen useimmat britannialaiset lopettivat pitkien Euroopan matkojen tekemisen. Sen sijaan suosioon nousivat rajatummat seikkailut esimerkiksi Skotlannin ylämailla tai eksoottisemmissa kohteissa, kuten Etelä-Amerikassa, Intiassa tai Kiinassa. Uhkarohkeimmat matkaajat kuitenkin ottivat riskin ja kulkivat sota-aikana läpi Euroopan. Yksi heistä oli John Carr. Carr hyödynsi vuonna 1802 Englannin ja Ranskan solmimaa Amiensin rauhansopimusta, ja kiirehti Englannin kanaalin yli.

Hänen toiveenaan oli nähdä omin silmin kansa, josta oli kiertänyt kaikenlaisia huhuja kymmenen vuotta sitten Itävallassa alkaneiden väkivaltaisuuksien seurauksena. Menestyksensä rohkaisemana Carr koitti onneaan vielä toisen kerran vuonna 1804. Tällä kertaa kohteena oli Pohjois-Eurooppa, sillä pääministeri William Pittin johtama Britannia oli ollut sodassa Napoleonin Ranskan kanssa toukokuusta 1803 lähtien. John Carr luonnehti tilannetta melko varovaisesti:

”Sodan vihaiset määräykset olivat sulkeneet etelän portit. Yksin pohjoinen aukenee laajana edessäni. Ajattelin, että vaikka se olisi vähemmän lumoava tai tunnettu, on ihmisellä oltava vaihtelua. Pohjoinen näyttäytyy turkispukeisena ja se liukuu ripeästi kevyen pilven tavoin tuulen edellä ja hohtavien lumiteiden yllä. Kurkistan sen kesäasuun ja haaveilen kerääväni kimpullisen napaseudun kukkia.”