Suomessa vanhin ja laajalti käytetty naisten kirjallisuuden muoto oli suullisesti kerrottu kansanperinne muiden Pohjoismaiden tavoin. Elias Lönnrotin (1802-1884) kokoama kansalliseepos Kalevala (1835, 1849) oli todiste siitä, että maailmankirjallisuutta voitiin tuottaa myös suomen kielellä. Kalevala, kuten lyyriset runot Kantelettaressa (1840), perustuivat kansanrunojen kokoelmaan.

Kuuluisin suomalaisista lauluista ”Jos mun tuttuni tulisi” kirjoitettiin ensikertaa muistiin 1700-luvulla. Laulu käännettiin ja painettiin englanniksi, saksaksi, ranskaksi ja hollanniksi 1800-luvun alussa. Ensimmäinen laulun tiedetty tulkitsija oli nuori maalaisnainen, joka palveli pappilassa Lounais-Suomessa. Tallennettu aineisto viittaa kuitenkin siihen, että jopa miehet lauloivat sitä. Suomen kielessä minämuoto on neutraali, joten kertoja jää määrittelemättä.