Kalevalan ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 1835. Elias Lönnrot koosti runoelman niistä kansanrunoista, joita hän merkitsi muistiin runolaulajilta keruumatkoillaan vuosina 1828–1834. Kalevalan ilmestyessä Suomi oli autonominen suuriruhtinaskunta, mutta tätä ennen vuoteen 1809 saakka Suomi oli ollut osa Ruotsin valtakuntaa. Runoelmasta tuli etenkin suomalaiselle sivistyneistölle kansakunnan menneisyyden, kansallisuuden, kielen ja kulttuurin tunnuskuva, jonka varaan heiveröistä suomalaista identiteettiä alettiin rakentaa. Se herätti kiinnostusta myös ulkomailla ja nosti pienen, tuntemattoman kansan muiden eurooppalaisten tietoisuuteen.
John Martin Crawford (1845-1916) oli amerikkalainen lääkäri ja tutkija, joka käänsi Kalevalan englanniksi. Käännös perustui Franz Anton Schiefnerin aiempaan vuonna 1852 julkaistuun saksankieliseen käännökseen. Crawfordin käännös julkaistiin ensikertaa vuonna 1888.
J.R.R. Tolkien tutustui ensimmäistä kertaa Kalevala-kertomukseen koulupoikana Birminghamissa. Tolkienin isä oli kuollut hänen ollessa vielä pieni lapsi, ja hänen äitinsä nukkui pois, kun hän oli 12-vuotias. Tolkien oli ollut orpo joitakin vuosia, kun hän viimeisen kouluvuotensa aikana törmäsi suomalaiseen eepokseen Kalevalaan ja Kullervon tarinaan. Vuotta myöhemmin saapuessaan Oxfordin yliopistoon Tolkien aloitti kirjoittamaan omaa versiotaan suomalaisesta myytistä. Muutaman kuukauden jälkeen hän kuitenkin yhtäkkiä luovutti. Käsikirjoitus on jopa 26-sivuinen, mutta se loppuu kesken lauseen.
Tolkien siirsi keskeneräisen käsikirjoituksen syrjään. Ollessaan vapaalla päivätöistään anglosaksin ja keskienglannin professorina Tolkien jatkoi oman haltiakielen keksimistä ja kirjoitti kirjansa hobiteista, haltioista ja lohikäärmeistä.
