Energisyyden ja musiikillisen suoraviivaisuuden nimiin vannova punk rock kohtasi otollisen maaperän 1970-luvun lopun lama-Suomessa. Se törmäsi aluksi myös ennakkoluuloihin: uusi villitys leimattiin vaaralliseksi väkivaltaviihteeksi ja anarkiaksi. Brittiyhtye Sex Pistols nousi suomalaismediassa punk rockin keskeisimmäksi edustajaksi. Syksyn 1977 kuluessa uutiset joillakin brittiläisillä punk-keikoilla sattuneista väkivaltaisuuksista ja punkin shokkitaktiikasta – anarkistisista iskulauseista, hakaneulakoristeista ja joidenkin fanien käyttämistä hakaristeistä – herättivät myös valtajulkisuuden kiinnostuksen. Vastakkainasettelu kärjistyi tammikuussa 1978, kun Sex Pistolsin ilmoitettiin saapuvan konsertoimaan Suomeen. Lehtitietojen hälyttäminä Lastensuojelun Keskusliitto ja poliittiset varhaisnuorisojärjestöt vaativat yhtyeen pysäyttämistä rajalle, ja lopulta siltä evättiinkin työlupa. Ajankohtainen Kakkonen maalasi Sex Pistolsista kuvan rikollisina, joiden kannattajat pukeutuivat ”fasistisiin uniformuihin”. Punkmuoti oli ”väkivaltaviihteen” laji. Kirjeenvaihtaja Erkki Toivasen samanpäiväinen uutisraportti Lontoon ”punkkiksista” esitteli huomattavasti tyynemmin punkin sosiaalista taustaa.