Kuningatar Elisabeth II kertoi puheessaan suomalaisten olevan hyvässä maineessa Britanniassa. Suomalaisten vieraanvaraisuus on mainittu Englantilaisessa kartastossa jo vuonna 1680. Kuningatar keventää arvovaltaista tunnelmaa toteamalla, että vaikka kansojemme menneisyydessä on ollut selkkauksia, niin merimatka Suomenlinnan ohi Helsinkiin oli täysin rauhanomainen. Britannian ja Suomen kauppasuhteista puhuessaan kuningatar mainitsee, että Suomen teolliseen kehitykseen ovat vaikuttaneet vahvasti kaksi skotlantilaista herraa, James Finlayson (Finlaysonin tehtaat) ja William Crichton (Wärtsilän telakat). Britannia on Suomelle tärkeä vientimaa. Kuningatar ylistää suomalaista taidetta, muotoilua ja muusikkoja. Hän kertoo ihailevansa Suomen yhteiskunnallista kehitystä viimeisten 30 vuoden aikana ja presidentti Kekkosen myötävaikutusta tähän kehitykseen pääministerinä ja presidenttinä. Suomalaisten näkyminen kansainvälisissä pöydissä ja rauhanturvaoperaatioissa on Kekkosen ulkopolitiikan ansiota. Suomi voi olla ylpeä ja kiitollinen monesta asiasta, joista suuri osa on Kekkosen henkilökohtaista aikaansaannosta. Lopuksi kuningatar Elisabeth II nostaa maljan suomalaisille: ”I raise my glass to the president of Finland, to his achievements, and to the happiness and prosperity of the Finnish people.”